Vastavuoroisuuden vaatimusta koskevassa EIT:n käytännössä on korostettu etenkin asianosaisen kuulemisperiaatteen tärkeyttä. Kuulemisperiaatteen noudattamiseen kuuluu myös se, että kaikki asian ratkaisuun vaikuttava oikeudenkäyntiaineisto saatetaan asianosaisten tietoon ja varataan asianosaisille siten tosiasiallinen mahdollisuus reagoida siihen (esim. EIT Kress v. Ranska 2001). Tämä aineisto voi sisältää esimerkiksi muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen perusteena olleita asiakirjoja taikka oikeusturvamenettelyn kuluessa hankittuja tai esitettyjä selvityksiä, tietoja ja todisteita. Kuulemisperiaate edellyttää lisäksi tuomioistuimen perustelevan ratkaisunsa asianmukaisesti ja siten, että asianosainen tietää tulleensa kuulluksi (esim. EIT Ustimenko v. Ukraina 2016, Martinie v. Ranska 2006, Hirvisaari v. Suomi 2001 ja Higgins ym. v. Ranska 1998).
Hallintoasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tasapuolisuutta on tarpeen arvioida erityisesti hallintopäätöksen tehneen viranomaisen ja päätöksen kohteena olevan yksityisen asianosaisen välisessä suhteessa. Sekä viranomaiselle että yksityiselle asianosaiselle on taattava tasapuolinen mahdollisuus esittää todisteita, perusteluja ja vaatimuksia sekä nimetä todistajia menettelyn kuluessa. Jos asianosaisia on useita esimerkiksi kilpailevina luvanhakijoina, tasapuolisuusvaatimus koskee myös näiden asianosaisten keskinäistä kohtelua. Siten kaikilla oikeudenkäynnin osapuolilla tulee prosessuaalisten säännösten perusteella olla yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tietoa sekä esittää vaatimuksensa ja perustelunsa.
Oikeudenkäyntikulut voidaan kattaa yleisestä oikeusavusta. Oikeusavusta vastaa erillinen viranomainen (Legal Aid Agency). Oikeusavun myöntämisessä otetaan huomioon hakijan taloudellinen tilanne sekä oikeudenkäynnin tarpeellisuus. Oikeusapupäätöksestä voi valittaa Appeals Review Panel -nimiseen instanssiin.
Hallintoprosessi muodostaa oman prosessilajinsa riita- ja rikosprosessin rinnalla. Lainkäyttö ja tuomioistuinlaitos muodostavat kuitenkin oikeusjärjestelmässä kokonaisuuden, jossa oikeudenkäyntimenettelyille voidaan asettaa samankaltaisia tavoitteita ja perusvaatimuksia. Hallintoprosessin menettelysäännösten kehittämisessä on edelleen tarpeen ottaa huomioon yleisiä tuomioistuimia koskeva vastaava sääntely ja sen kehittäminen. Samalla viittaukset oikeudenkäymiskaareen on tarkistettava ja sääntelyn selkeyttämiseksi on tarpeen avata osa viittauksista hallintoprosessiin paremmin soveltuviksi säännöksiksi.
Valitus ei hallintoprosessilain mukaan lykkää hallintopäätöksen täytäntöönpanoa, ellei erityislaissa toisin säädetä. Hallintotuomioistuimen ylituomari (le juge des référés) voi kuitenkin asianosaisen hakemuksesta antaa päätöksen täytäntöönpanosta erillisiä määräyksiä. Ylituomari voi kiireellisissä tapauksissa määrätä täytäntöönpanokiellosta ja antaa muita tarpeellisia määräyksiä muun muassa perusoikeuksien turvaamiseksi. Muissa tapauksissa ylituomari voi antaa määräyksen asian tosiseikkojen toteamisesta, asiantuntijalausunnon hankkimisesta, tutkinnan aloittamisesta tai vahingonkorvauksesta. Osa täytäntöönpanomääräyksistä on mahdollisia jo ennen kuin viranomainen on tehnyt hallintopäätöksen.
Ranskassa hallinto- ja yleiset tuomioistuimet ovat erillisiä. Järjestelmä on kolmiportainen. Ensi asteena toimivat hallintotuomioistuimet (tribunal administratif), joista valitetaan muutoksenhakuasteeseen (Cour administrative d'appel) ja sieltä edelleen ylimpään tuomioistuimeen (Conseil d’État). Lisäksi on erityishallintotuomioistuimia (juridictions administratives spécialisées), esimerkiksi veroasioihin ja sosiaaliturvaan keskittyvät erilliset tuomioistuimet. Näille tuomioistuimille on omat muutoksenhakuasteensa (juridictions administratives d’appel spécialisées), joista on edelleen mahdollista valittaa Conseil d’État’han.
Koska oikeusturvan toteuttaminen on pääosin jäsenvaltioiden vastuulla, kansallisten oikeusturvajärjestelmien tehokkuudella ja toimivuudella on keskeinen merkitys unionin oikeudessa. Jotta unionin lainsäädännössä määriteltyjen oikeuksien ja velvollisuuksien asianmukainen ja täysimääräinen toteutuminen voidaan taata myös käytännössä, unionin oikeuden soveltamisen kohteilla on oltava käytettävissään riittävän kattavat ja samalla tehokkaat ja toimivat keinot toteuttaa ja turvata yksilölliset oikeutensa. Myös unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden toteuttaminen voi edellyttää tuomiovallan käyttöä.